Koulutus on sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvoinnin perusta. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on syrjäytymisen riskitekijä. Pelkän peruskoulun suorittaneilla on havaittu esiintyvän sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen ja elämänhallintaan liittyviä ongelmia sekä pitkittynyttä työttömyyttä ja toimeentulo-ongelmia useammin kuin koulutetuimmilla nuorilla. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla yhtälaiset mahdollisuudet kehittää itseään ja opiskella varallisuudesta riippumatta.
Suomelle on luotava koulutukseen pohjautuva hyvinvoinnin kasvusuunnitelma, joka mahdollistaa elinikäisen oppimisen tulotasoon katsomatta. Kasvusuunnitelman mukaista työtä tulee tukea nykyistä suuremmilla valtionosuuksilla. Hyvinvoinnin kasvusuunnitelmassa sosiaali- ja perhetyötä integroidaan osaksi kasvatus- ja koulupolkua varhaiskasvatuksessa sekä perusopetuksessa. Ryhmäkokoja pienennetään sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen ryhmissä ryhmäkokokaton avulla. Sitovaa opettajamitoitusta lisätään erityisopettajiin ja opinto-ohjaajiin sekä koulupsykologien että -kuraattoreiden määrää kasvatetaan tuomaan opetusoppimisprosessiin kaivattua tukea. Suunnitelmassa erityistä tukea tarvitsevat sekä suomea toisena kielenä puhuvat oppilaat tuovat koulun budjettiin riittävän lisän jako- ja tukitunteja varten. Koulutukseen perustuvassa hyvinvointisuunnitelmassa toisen asteen koulutukseen lisätään lähiopetuksen määrää ja opinto-ohjausta, jotta opiskelijat saavat riittävästi tukea ja oppivat tarvittavan tietotaidon. Suunnitelmassa vahvistetaan toisen asteen rahoitusta valtionosuuksia kasvattamalla. Koulutukseen pohjautuvassa hyvinvointisuunnitelmassa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen perusrahoitusta vahvistetaan, jotta opettajien ja tutkijoiden resurssit eivät menisi hankerahojen haalimiseen. Suunnitelmassa huomioidaan innovaatiorahoitus ja työelämän synnyttämä jatkuvan koulutuksen tarve ja elinikäisen oppimisen mahdollisuudet yksilön hyvinvoinnin rakentajana.
Loviisa Kaartokallio 