Koulutus

Yksilön koulutuspolku alkaa jo varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen laatua ja lasten hyvinvointia voimme tukea estämällä ryhmäkokojen suurentuminen ja asiakasmaksujen korottaminen.  Meidän on huolehdittava osaavan henkilökunnan riittävyydestä, pysyvyydestä ja moniammatillisuudesta, jotta lasten yksilöllinen kohtaaminen ja ennaltaehkäisevä työ mahdollistuvat.

Peruskoulu on se vaihe, joka meidän tulee resursoida selkeästi  nykyistä paremmin. Ei riitä, että yläkoulun jälkeen peruskoulun päättäville nuorille varmistetaan jatko-opiskelupaikka, ja heitä tuetaan näissä jatko-opiskeluissa. Tukea on annettava jo peruskoulussa , jotta  peruskoulun oppimäärä opitaan niin, että jatko-opiskeluista pystytään myös suoriutumaan tavoitteellisesti. Peruskoulun on myös vahvistettava oppilaan vuorovaikutustaitoja ja positiivista minäkuvaa, jotka rakentuvat omien vahvuuksien ja onnistumisten kautta. Nykyisellä resursoinnilla vallalla olevan inkluusion periaatteen mukaisesti erityistä tukea tarvitsevia oppilaita on siirretty opiskelemaan isoihin perusopetusryhmiin pienryhmäopetuksen sijaan. Inkluusion ajatus on kaunis: oppilaiden yhdenvertaisuus ja erityisryhmien vähentäminen ajatuksella, että erityisen tuen tulisi toteutua perusopetusryhmissä. Monessa suomalaisessa peruskoulussa tämä oppilaiden oikeus jää kuitenkin toteutumatta. Opettaja on yksin, tai aivan liian vähäisin resurssein, suuren ja erittäin heterogeenisen  opetusryhmän kanssa. Samassa suuressa yleisopetuksen ryhmässä saattaa opiskella suomen kieltä hyvin eritasoisesti osaavia oppilaita sekä oppilaita, joilla on sekä oppimisen että sosiaalisen käyttäytymisen haasteita. Tilanteesta kärsii usein koko opetusryhmä,niin erittäin lahjakkaat kuin paljon tukea tarvitsevat. Opettajat ovat uupuneita, oppimistulokset ja kouluviihtyvyys heikentyvät.

Digiajan tuomat mahdollisuudet eivät ole kattava vastaus tähän ongelmaan. Perusopetuksen suuria ryhmäkokoja tulee pienentää. Tarvitsemme perusopetusryhmiin aikuisten lisäkäsiä ja moniammatillisuutta, jotta oppilaiden tuen tarpeisiin pystytään vastaamaan. Tämä tarkoittaa laajempia erityisopettajapalveluita ja enemmän avustajia tukemaan oppilaita oppimisprosessissa. Tavoitteeksi tulee asettaa myös kuraattorien määrän lisääminen, jotta yhteisöllinen ja ennaltaehkäisevä työ mahdollistuisi akuuttien tilanteiden selvittämisen lisäksi. Kouluissa tapahtuvaa moniammatillista työtä on vahvistettava niin, että lapset ja nuoret voivat saada esimerkiksi mahdollisesti tarvittavia mielenterveyspalveluita lähikoulullaan.

Toisen asteen koulutusta tulee resursoida uudestaan.Toisen asteen opintoihin tarvitsemme vahvempaa opinto-ohjausta ja oppilashuollollista näkökulmaa. Käytäntöjen joustavuus ja erilaiset oppimispolut tulee mahdollistaa. Lähiopetuksesta karsiminen ei ole ollut viisasta.