Voiko vanhuksia makuuttaa märissä vaipoissa määrättömästi? No ei ehkä määrättömästi, mutta aika pitkään voi kuitenkin. Heitä voi makuuttaa, ulkoilun voi sivuuttaa. Ja näin toimien voi tienata mukavan tilipussin. Suomessa voi makuuttaa, jotta saisi maksimaalisen tuoton hoivapalveluiden tuottamisesta. Maksimaalisen tuoton voi sitten kotiuttaa hyvillä mielin ulkomaille.
Omassa valtiossamme, jota kutsumme ylpeästi hyvinvointivaltioksi, hoidetaan osaa vanhusväestöstä äärimmäisen heikosti niin palvelutaloissa kuin kotihoidossa. Pohjoismaiden sosiaalitilastollisen komitean tilastojen mukaan meillä on miljardin euron vaje vanhuspalveluissa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kesällä keräsimme nimiä vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi. Silloin ei saatu kasaan riittävää määrää ääniä. Nyt tilanne on kuitenkin toinen.
Tarvitsemme suositusten sijaan vanhustenhoitoa koskevan hoitajamitoituksen lakiin. Tarvitsemme laatukriteerejä palvelujen kilpailutukseen, euromääräinen hinta ei voi olla voimakkaimmin palveluhankintaa ohjaava tekijä. Tarvitsemme laadunvalvontaa pistokokein ja mittareita, joita myös valvotaan.
Tarvitsemme vanhuksen tarpeet kohtaavaa hoivaa, jota hoitajat osaavat ja haluavat antaa, mikäli heille annetaan resursseja tehdä niin. Nyt he uupuvat työmäärän alle. Ja tuntevat varmasti riittämättömyyttä ja huonoa oloa hoitotyön heikosta laadusta.
Tarvitsemme välittämistä, vastuuta ja lähimmäisyyttä. Tarvitsemme Suomen, johon voi luottaa.
Loviisa Kaartokallio 